Olohuoneen lattia opettajan asunnossa

Joulukuunlta:

     Aikaisemmin, kun avasin tulevan vessan paikalta lattiaa (Lattia auki ja ikkuna irti), niin pääsin ensimmäistä kertaa näkemään, mitä alakerrassa lattioitten alla oikein on. Eristekerroksena on ollut siis noin 40cm kuivaa turvepehkua, jonka päällä on ollut savea painona. Eristekerros oli kuitenkin painunut, joten eristeen ja lattialautojen väliin oli muodostunut noin 5cm suuruinen ilmarako.
    En tiedä olenko aijemmin tullut maininneksikaan, mutta 2016 keväällä muovimattoja irrottaessa lattia paljastui eteisestä, osasta keittiötä ja osasta kamaria vallan koirien pissan pilaamaksi. Myöhemmin olen kyläläisiltä kuullut, että edelliset asukkaat oli tosiaan antanut koirien kuseksia ja sontia sisälle ja siivous oli ratkastu heittämällä jätösten päälle aina vain sanomalehtiä. Niimpä pissa oli sitten imeytynyt muovimaton saumoista ja reunoilta alla olevaan lastulevyyn ja siittä edelleen lattialautoihin. Siksipä ainakin keittiön ja eteisen lattioissa oli välttämätöntä avaustarvetta.
     Niinpä päädyin sitten sellaiseen ratkaisuun, että avaan kaikki lattiat ehjänä ylös, tarkistan alustan kunnon, lisäeristän, asennan ilmansulkupaperin ja paan vanhat lattialaudat takaisin paikoilleen niiltä osin kuin se on mahdollista.

Opettajan asunnon olohuoneen lattia

     Päädyin alottamaan olohuoneesta, jotta keittiön ja eteisen lattioita tehdessä voisi sitten varastoida tavaraa sujuvammin olohuoneeseen. Lattia oli melko ehjä, mutta muutamissa laudoissa oli niin syviä kulumia, että ne vaihdettiin.

Ilmarako lattialautojen alla

     Laudat nousi melko helposti ylös sorkkaraudan kanssa. Mun kokemuksen mukaan kannattaa alottaa purkaminen urospontin puolta. Naaraan puolta kammetessa urospontti hajottaa herkästi naaraan. Lähes kaikki laudat nousi ehjinä ylös muutamaa pikkupätkää lukuunottamatta, mutta lautojen nostoa helpotti kovasti päältänaulaus.

    Seuraavana oli vuorossa lapioida painosavikerros pois. Aijettä sitä pölyn määrää, mitä tuosta turpeesta lähtikään! Yksi erikoisuuskin löytyi lattiasta: yksi lattiavasa oli päästään aivan laho. Kuinka onkaan voinut tulla tuollainen pieni pistemäinen lahopesä muuten täysin terveeseen ja kuivaan huoneeseen? Noo, huonot pois ja paikkapatikkaa kylkeen. Lattiavasoja oli aika harvakseltaan, mutta en viittinyt alkaa lisäämäänkään, kun se oli jo 90 vuotta hyvin palvellut.

     Pohdin pitkään lattian eristystä. Eihän nyt olisi mitään järkeä puhalluskonetta ottaa aina joka huonetta varten ja kaikkien lattioitten avaaminen kerralla ei oikein tuntunut sekään järkevältä. Toisaalta Ekovillapaaleja voi kuulemma laastivispilän kanssa hienontaa, mutta koska uutta eristettä tarvittiinn noin 10cm noin 50 neliön alalle, vaikutti sekin aika suuritöiseltä vaihtoehdolta. Sattumalta sitten törmäsin Loimaan rakennuseristeen sivuilla Kätevä-puukuitueristeeseen. Oikeastaan menin etsimään Huntonin puukuitueristelevyjä, joita näin Finnbuild-messuilla, mutta Kätevä kuulostikin vallan kätevältä! Se on siis samaa tavaraa kuin Ekovilla, mutta kilpailevan suomalaisfirman valmistamaa ja sen verran löyhemmin pakattua, jotta paalien purkaminen onnistuu ihan vaan vaikka haravalla. Kävin hakemassa auton peräkärryllisen paaleja, kun hintakin sattui olemaan Ekovillan kanssa samaa tasoa. Eipä muuta sitten, kun paalit auki muoveista ja haravalla levittelin ne tasaisesti. 20% piti ohjeen mukaisesti ylitäyttää, mutta saatto nyt tulla vähän tiiviimminkin, kun vanhojen turpeitten pinta ei ollut niin justiinsa tasainen. Aika näppärä tuote kyllä, jos aikoo huone kerralla remppailla.
(pitikin mennä leikkimään väreillä, kun nyt tämä tekniikan ihmelapsi ei saa yliviivausväriä pois...)

    Aika työ oli tiivistää tuota, mutta aikansa kun purkulaudasta väkästetyllä tampparilla mätki, niin paikoillensahan ne asettu. 

     Ilmansulkupaperin virittelin paikoilleen reiluin ylösnostoin, jotta saa sitten hyvin limitettyä myös seinään tulevan paperin kanssa. Rautiassa myivät Arvopaperi nimellä varustettua ilmansulkupaperia. Se vaikuttaa olevan ihan vaan paksua paperia, joka on vahvistettu muovisella verkolla. Ja aika voimakasta paperia olikin. Ihan hyvin kesti ehjänä ja repeämättä paikoilleen asettelun.

Jätin jälkipolvillekin vähän ihmeteltävää lattian alle

Aika työ oli putsata lautojen ponteista vanhan ryönät ja maalijämät pois. Mutta ilman sitä työtä lattiasta olisi tullut entistäkin rakosempi. Jää nyt nähtäväksi, kuinka harvaksi tuo tuosta sitten vielä muuttuu, kun kämppään tulee oikeen oikeet lämmöt päälle ja ilma kuivuu. Melko turhauttavaa muuten tehä tuntikaudet töitä, jotta saa lattian näyttämään kutakuinkin siltä, ettei mitään edistystä olisi tapahtunutkaan.

Sellaistapa sitä tapahtui sitten vuonna 2016. Nyt alkaa olemaan työmaan kuulumiset melko ajantasalla täälläkin. Juuri kohta tuleekin kuluneeksi tasan vuosi siittä, kun huusin koulun itselleni. Se panee vähän miettimään ja nostaa pintaan vuodentakaiset jännityksen tunteet! Täytynee tehdä ensimmäiseltä omistusvuodelta jonkinmonen koostepäivitys sitten.