Viemäriputket taloon ja vessan lattia umpeen

Tapahtuipa marraskuussa:

 Pesuhuoneen lattian alle laitetiin vähän lisätukee, uusia hirrenpätkiä.

    Ja kun en saannu viä tarpeekseni lapioimisesta, niin kaivoimpa sitten pikasesti takapihallekkin pikkusen montun. Uusien viemäriputkien laitto siis alkoi.
     Meinasi aavistuksen usko loppua kesken, kun vanhasta viemäriputkesta ei näkynyt merkkiäkään ja olin pari tuntia lapioinut. Voin meinaan taata, että kamalasti tätä hirveempää maata ei lapiopuuhia ajatellen oo! Savi tarraa melko mukavasti lapioon ja saappaisiin kiinni. Muutama kivenmurikkakin montusta piti pois kammeta.

     Uusi viemäriputki tuli samaan monttuun ja samasta lävestä talon alle. Näitten kuvien välillä on vaan vuodatettu melkosesti hikee. Sattu nimittäin sadepäivä montun ollessa auki ja savihan siittä niin pehmeni lilluksi, että olin vähällä jo hukkua liejuun. Kaivannon reunat sortu ja vajos vähitellen ja pohjakin muuttui niin velliksi, ettei saappaita tahtonu ylös saada nostettua. Uudelle putkelle heitettiin sitten vähän vakaampaa materiaalia pohjaksi ja päälle pantiin viellä EPS-eristettä suojaamaan pakkaselta. Onneks sentään lapiointimatka ei talolta sontakaivolle ollut kuin vähän kolmatta metriä.




      Sisäpuolelta taloa päädyttiin haarauttamaan päälinja heti kahteen haaraan, jotta kummaltakin pöntölta saataisiin jouhevasti sonta virtaamaan.

      Aiheelliseksi tuli putkinousun eristys. Tyypillisestihän tälläset nousut ryömintätilasta on hiirien suuressa suosiossa. Hiiret ei kuulemma Finnfoamia syö, niin väkästin Finnfoamista laatikon, jonka tuin ja täytin Leca-soralla. Lecasora on epäkapillaarista ja lämpöä eristävää, eikä hiirien ainakaan luulis tekevän sen sekaan pesääkään, niin eiköhän tämä pelaa. Hiukan arvelutti tuon, että kevytsora on puuta vasten, mutta toisaalta onhan tuossa nyt pitkälti toistametriä tuota soraa, joten kapillaarisesti kosteuden ei pitäisi nousta. Ainakaan sen enempiä, mitä jollakin puru- tai villatäytteellä.

     Oi ja kuulkai! Tämä oli ilon ja onnen päivä! Enää ei kolea ulkoilma tuuleksien piessyt tupaani, eikä maan kosteus turvottant hirsiäin! Lattia saatiin umpeen!

     Tässä siis on alimmaisimpana harvalaudotus, jonka päälle panin tervapaperin tuulensuojaksi. Reunoille varmuuden vuoksi asettelin tuollaisen metalliverkon kiertämään, jottei hiiret vahingossakaan eksyisi jyrsimään uusia huussejani. Päällimäiseksi tuli sitten vielä toinen lautakerros, joten aluslaudoitukseksi muodostui samanlainen lomalaudoitus kuin vanhastaankin oli, mutta vain tuulensuojalla varustettuna.

Vähän pihamaaltani yläjuoksulle